Bangkok-jonnekin – Naantali

Pyöräretkeni Bangkokista jonnekin starttaa huomenna ja tarkoituksenani
olisi epämääräisin väliajoin haaskata teidän aikaanne tällaisilla
kuvilla höystetyillä viesteillä. Taitaapa olla turha pitää
päivittäistä matkapäiväkirjaa, sillä tuskin ketään kiinnostaa millä
tiellä ajan, minkä kylien läpi ajan, missä syön tai missä pysähdyn
tarpeilleni. On varmasti tarkoituksen mukaisempaa kirjoittaa noin
kuukauden välein, jolloin tekstin sisällönkin ajatteluun on käytetty
enemmän aikaa kuin pyörältä nettikahvilan tieokoneelle kävelty matka.
Matkaraporteissa pyrin monipuolisuuteen, jossa yhdistyvät perustiedot
maasta ja yhteiskunnasta, tolvailuni ja mahdolliset oivallukseni
matkan varrella…jne. Hieno juttu olisi, jos edes pienen osan välillä
melko suureltakin tuntuvasta ennakkoluulojen määrästä, joka
lukijakunnassa vallitsee pystyisin kirjoituksillani vähentämään.
Kirjoittamisen tarkoituksena on myös kehittää omia vajaavaisia
kirjoittajan taitoja tai edes ylläpitää niitä, jotta ei opiskeluun
tarvitsisi matkan jälkeen täysin nollat taulussa ryhtyä.

Monet ovat kysellet mikä on motiivini tai miksi lähden tällaiselle
reissulle. Tähän en oikeastaan osaa vastata, koska en itsekään koskaan
ole matkaa varsinaisesti suunnitellut. Toukokuussa tuli vain
päähänpisto, että syksyllä voisi lähteä reissaamaan jonnekin.
Opiskelun aloittaminen kolmannennen kerran väsyneenä ei houkutellut,
syy seuraavassa lauseesa. Ei unta = aivot eivät toimi. Työntekoonkaan
motivaationi ei riitä, sillä jotain kehittävää tämän ikäisenä mielellään
tekisi eikä ilman kuolutusta helposti kovin luovaan työhön eksy. Enkä
rahaankaan hirveästi perusta. Joten mikä olisi maantieteen
opiskelijalle parempi tapa viettää välivuotta/vuosia kuin maailmalla
kiertely. Pyörä liikumismuotona alkoi kypsyä vasta lennon varaamisen
jälkeen. Pyöräilyn etuja ovat halpuus, alueen kokeminen välillä a:sta
b:hen toisin kuin bussilla, jossa kokee vai a:n ja b:n ja välimatka
kuluu odottassa pois pääsyä kuumasta ja tunkkaisesta metallilaatikosta
ja minulle liikunta hullulle tietenkin ajansäästö, sillä liikunta
tulee suoritettua jo matkalla eikä tarvitse raskaan bussi yms, matkan
jälkeen paria tuntia illalla treenata vaan saa lotkötellä ja
pötkötellä maja paikassa.

Entä suunnitelmat. Niitä ei joko ole tai ei niitä ainakaan kerrota, sillä yli kahden vuoden unettomuuden jälkeen joka ikinen
kammenkierros Bangkokista poispäin on suuri plussa. On muuten
unettomuus pikku hiljaa taittumassa. No ehkä sen verran voi
suunnitelmia valoittaa, että Singaporeen asti Malakanniemimaata olisi
tarkoitus ajella. Singaporestahan pääsisi kätevästi laajaan Indonesian

saariryhmään, josta olisi edelleen helppo hypätä kengurujen
valtakuntaan. Aika näyttää, kuulette kyllä. Niin pitkään poljetaan
kuin voimia/intoa/rahaa riittää.

Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *