Lepäämällä maailman ympäri – Shashemene

Juuri ennen Addis Abebaa matkamittarini pyörähti lukemaan 40 000 kilometriä, eli olin pyöräillyt jo maailman ympäri, mutta olin vasta reilussa puolessa välissä suunnittelemaani reittiä. Olin kuitenkin todella väsynyt ja toisen puoliskon polkeminen tuntui kaukaiselta ajatukselta. Tiesin levon olevan minulle ainoa järkevä aktiviteetti. Matkani oli huteralla pohjalla, eikä se voisi jatkua vähillä unilla ja selkäkivuilla. Päätin pysähtyä pitkäksi aikaa ja antaa ajalle mahdollisuus parantaa.

Ensimmäiset viisi viikkoa Addis Abebassa makasin hotellihuoneessa lukien ja katsellen televisiosta jalkapallon EM-kisoja. Lepääminenkään ei ollut helppoa ja joinakin päivinä mieleni oli todella matalalla, kun levätessäkin väsymys vain kasvoi yöunien yhä lyhentyessä.

Lähdin vuonna 2005 matkaan tilanteessa, jossa olin juuri toipunut unettomuudesta ja kärsin lievästä yläselän lihasvammasta. Addis Abebassa yläselkäni oli niin kipeä, että unettomuuden ja sekavien ajatusten sekoittaman pääni kantaminen oli tuskaisaa. Ainut asia mitä osasin tehdä oli odottaa ja pysähtyä. Heikkouteni olivat kaataneet minut sängyn pohjalle. Isäni pysyi selväpäisenä hullun poikansakin seurassa ja hänen rauhallisesta esimerkkistä olisin ainakin voinut ottaa opikseni.

Pitkän hotellikuoleman jälkeen palasimme tienpäälle. En ollut ajanut kahteen kuukauteen painavaksi lastatulla pyörällä ja tunne pyörän junamaisesta hitaudesta sai etenemisintoni heräämään. Painavaksi lastattu pyörä tarkoitti sitä että illalla nukkuisin taas jossakin uudessa ja tuntemattomassa paikassa. Teiden varsilla valloittavan nauravaiset etiopialaiset toivat epävarmaan mieleeni ripauksen iloa ja suhteuttivat ongelmani oikeisiin mittasuhteisiin. Paimenpoikien ja maajussien elämäniloa ei ole haihduttanut nälkään johtanut absoluuttinen köyhyys. Minä taas olen tukahduttanut oman elämäniloni omaan yritykseeni tehdä asiat aina vain paremmin ja paremmin.

Iltapäivällä koputimme peltiaidan ovea Debre Zeitin lähiössä ja suomalainen nainen kutsui meidät porttien suojaan sanoilla: ”Terve vaan, tulkaahan sisäpuolelle”. Yli 20 vuotta Debre Zeitin köyhien elämänlaatua parantaneet Briitta ja Anu ottivat meidät lämpimästi vastaan ja tarjoilivat yllätysvieraille Juhlamokkaa ja ohrapuuroa marjakiisselin kera.
Etiopiasta Suomeen pikkupoikana saapunut ystäväni kertoi ala-asteella elämästään Etiopiassa ja herätti minussa halun vierailla hänen eksoottiselta kuulostavassa kotimaassaan. Suomalaisten ylläpitämän entisen poikakodin jalkapallokenttä oli hyvässä ruohossa, sen asukkaat söivät erikoista ruokaa ja ilma oli Suomea lämpimämpi sadekauden aikanakin. Sen sijaan ystäväni leijonatarinat osoittautuivat vain villin pikkupojan värikkääksi mielikuvitukseksi.

En ollut vielä valmis palaamaan lopullisesti tien päälle ja Debre Zeitistä palasimme takaisin Addis Abebaan. Minulle tarjoutui hieno tilaisuus tavata kaikkien aikojen paras kestävyysjuoksija Haile Gebreselassie ja imeä itseeni annos hänen valoisuudestaan ja päättäväisyydestään. Hän ei tarjonnut ainoastaan mielenkuntoutusta, vaan sain hänen hierojaltaan kolmen kerran hoitojakson yhä jumissa olleeseen yläselkääni.

Laskiessamme toistamiseen alas Debre Zeitin tielle ohi kaupungin markkinoiden, muistomerkkien ja kerjäläisten, herätti viileä viima kasvoillani taas matkamiehen alkukantaisen vaiston etenemiseen, yksinkertaisen halun polkea pitkiä päiviä vailla tietoa tulevasta. Menneet kuukaudet ovat olleet vaikeita, eteneminen on ollut takkuista eikä luottamukseni ole koskaan ollut alhaisempi kuin nyt. Poljettuani läpi Addis Abeban viimeisten ruuhkien, tiesin varmasti ainoastaan sen, että pitkä lepo tässä vaiheessa todellakin oli ainut oikea ratkaisu.

Isäni Timo lentää kotiin Nairobista syyskuun lopussa. Etenemme sinne vaihteeksi lähes suorinta reittiä ja teemme pienen ketunlenkin ainoastaan Kenian Samburumaassa.

Seikkailuintoni on yhä korkealla ja toivottavasti saan pistettyä asiani oikeaan tärkeysjärjestykseen, karistettua huoleni, hoidettua selkäni kuntoon ja saavani taas nukuttua tien päälläkin, jotta voisin seuraavaksi kirjoittaa taas matkakertomusta tällaisen itsehoitokirjoituksen sijaan.

Jukka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *