Tunnelmia kotisohvalta – Naantali

Bangkok Syyskuu 2005 ja matkapäiväkirjani ensimmäiset merkinnät: ”Matka Bangkokista jonnekin alkaa. Niin pitkälle mennään kuin unta ja intoa riittää. Maailman ympäri ?” ja seuraavana päivänä: ”eilen kevyt lihaskuntotreeni. Täytyy pitää pitkä tauko, jotta lapojenväli palautuisi, joka on ollut jumissa 5 kuukautta.”

Eli siinä olivat matkaevääni joilla lähdin kolme vuotta ja yli 40 000 km kestäneelle matkalleni. Olin vain muutamaa kuukautta ennen matkan alkua alkanut toipua yli kaksi vuotta vaivanneesta unettomuudesta, jonka aikana en nukkunut yhtään yötä normaalista ja lapojenvälini, joka on minulle ollut pitkään pienoinen vaiva, oli mennyt jumiin voimaharjoittelun takia viisi kuukautta ennen matkaa. Unettomuus ei vaivannut minua merkittävästi ensimmäiseen kahteen vuoteen ja matkan edetessä unenlaatu vielä tasaantui. Selän kanssakaan ei ollut mitään suuria ongelmia ennen Irania, jossa se taas meni pieneen jumiin kun olin jo vuoden ajan ehtinyt tehdä ylä- ja keskivartalon lihaskuntoharjoittelua lepopäivinä paikallisilla kuntosaleilla. Lopullisesti jumiin selkä meni Iranin Kurdistanissa, jossa kannoin pyöräni ja varusteeni yli lumihuippuisen vuoren. Sain selkään hieman auki lyhyellä Suomen visiitilläni viime vuonna, mutta Afrikassa se alkoi oirehtia enemmän ja samalla univaikeudet palasivat. Eli vanhat vaivani palasivat kehooni ja jouduin keskeyttämään matkani Nairobiin.

Olen ollut kotona nyt kaksi kuukautta. Ensimmäiset pari viikkoa menivät pienoisessa kulttuurishokissa ja minulla oli välillä todella vaikeaa kun selkäni oli niin puuduksissa, etten voinut useinkaan mennä ulos ja nukuinkin huonosti. Kaikenlisäksi selänhoito ja toimeentuloasiat eivät menneet eteenpäin ja vaivasivat päätäsi. Muutenkin tunsin olevani aika lailla ulkopuolinen tarkkailija kotimaisemissa, kuten olen ollut maailmallakin viimeiset kolme vuotta, sillä minulla ei ole mitään ”kiinnitystä yhteiskuntaan”, kuten työ tai opiskelu. Onneksi kotiintuloshokkia kesti vain 2-3 viikkoa ja nyt olen sopeutunut kotiin lähes kuin en olisi pois ollutkaan.

Vietän rauhallisia sairaslomapäiviä Kelan sairauspäivärahalla, olen kuntouttanut selkääni naprapaatilla, hieronnalla ja fysioterapialla ja olen harrastanut liikuntaa sen minkä selkäni ja uneni sallivat. Olen kuitenkin jättänyt pitkät pyörälenkit tekemättä, jottei selkäni rasittuisi. Pyöräilykuntoni on laskenut osakekurssien tahtiin, mutta onpahan  nousuvaraa kun paremmat ajat taas koittavat. Haluaisin jatkaa matkaani Nairobista keväällä, mutta tällä hetkellä minun on vaikea uskoa, että selkäni tulisi kuntoon ja saisin vahvistettua sen siihen mennessä.Watch Shark Exorcist (2016) Full Movie Online Streaming Online and Download

Jumissa oleva selkäni rajoittaa elämääni viekäkin paljon ja enkä nukkunutkaan riittävästi, vaikka unettomuutta en voi sanoa sairastavani, vaan pikemminkin univaikeuksia, jotka johtuvat nukkumista kohtaan kokemani pelon palaamisesta ja yliaktiivisista aivoistani. En tiedä mitä tulen tekemään tulevia kuukausina. En kuitenkaan pidä kiirettä minkään asian suhteen, vaan teen asioita sitä mukaan kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Voi olla, että alan valmistella kirjaa, jatkan opintoja, yritän etsiä työtä tai en tee mitään, sillä sairaalla on oikeus sairastaa terveyteen asti.

Jukka

2 thoughts

  1. Varsinaisen sitkeä sissi olet!
    itsekin suunnittelen matkaa tosin kahden hengen voimin ja pituus on hitusen lyhempi (30tkm) ja autolla :). Blogisi on ollut hienoa luettavaa ja katsottavaa. Eritoten valokuvat ovat varsin hyviä tilannekuvia, niistähän kasaisi vaikka valokuvanäyttelyn tai kirjan sitä jatkoa odotellessa.
    Tsemppiä paranemiseen!

  2. Mahtavia tarinoita ja kuvat todellakin sopisivat esim taidenäyttelyyn. Kyllä sinua olisi ilo promota.
    Jaksamisia sankarille!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *