2009? – Naantali

Kun palasin Suomeen oli minulla ajatus matkani jatkamisesta keväällä, jos suinkin mahdollista. Nyt on kuitenkin selvää, että en tule matkaani jatkamaan lähitulevaisuudessa. Selkäni on alkanut parantumaan viimeksi kuluneen kuuden viikon aikana ja se ei enää rajoita elämääni neljän seinän sisälle, mutta on yhä sellaisessa jumissa, että raskas tekeminen ei sillä vielä onnistu ja istumaan ja seisomaan olen vasta alkanut uudelleen opetella. Myös univaikeudet ovat vaimentuneet, mutta pitävät minut edelleen vajaavoimaisena verrattuna – en nyt sanoisi normaaliin – mutta siihen tilanteeseen, kun joskus nukuin levollisesti.Watch Brothers (2015) Full Movie Online Streaming Online and Download

Joten vuosi 2009 kulunee osaltani hiljaiselossa verrattuna edeltäviin vuosiin, joihin voimani kulutin. Aikojen saatossa minulla on jäänyt kesken opiskelut, aktiivinen liikunnan harrastaminen ja ”maailman ympäri pyöräily” , jotka kaikki ovat osoittautuneet minulle liian vaativiksi ”harrastuksiksi”. Nyt olen valmistellut kirjan kirjoittamista, mutta uskoni sen valmiiksi saamiseen on hakusessa, eikä minua oikein kiinnosta uppoutua suuren projektiin alkua pidemmälle, vain jättääkseni senkin kesken. En uskalla, enkä halua aloittaa tällä hetkellä minkäänlaista uutta ”projektia”.

Vaikeuksista huolimatta toivon yhä uskovani siihen, että nyt kokemani haasteet ovat elämällä ansaittuja ja asiaan kuuluvia. Voi olla, että minun olisi viisainta siirtyä terveysvaikeuksien johdosta varhaiseläkkeelle, mutta edelleenkin minulla olisi halu opiskella maantiedettä ja pyörällä maailmalla -vain kyky puuttuu. Kun tekemiseni jatkuvasti törmäävät betoniseinään, olen ajoittain ajautunut itsesäälin ja surkutellut miten yritän väkisin pyöräillä ympäri maailmaa ja opiskella yliopistossa, vaikka ne eivät minulle sovellu, eivätkä ne tuota minulle edes mielihyvää – ja olen aktiviteeteilläni vain hukuttanut tuskaani, masennustani ja huonoa itsetuntoani maaniseen tekemiseen ja pätemiseen.

Kärsivällisyys ja odottaminen ovat sanoja  joiden parantamaan voimaan minun on nyt uskottava. Voi olla, kun selkäni vielä vähän paranee yritän etsiä töitä, jolla rahoittaa kallis suomalainen elämä, mutta itsesäälihetkistä huolimatta en ole valmis luopumaan kesken olevista projekteistani lopullisesti. Olen sitä mieltä, että asioita ei ole syytä jättää kesken, ellei syy ole painavuudessaan asiat ehdottomasti pois sulkeva. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Olen jo valmistautunut siihen, että kuluu vuosia ennen kuin olen valmis palaamaan tienpäälle.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille !

Jukka

3 thoughts

  1. Moi
    Surffasin sivullesi, ja ajattelin katsoa joko olet takaisin Afrikassa. Blogisi on kyllä aika karua luettavaa. En nyt voi muuta sanoa kuin tsemppiä. Olet kuitenkin nähnyt enemmän maailmaa kuin moni meistä taviksista ja toivottavasti normaali jokapäiväinen elämä alkaa sujua. Taviksena elämiseen tottuu, ja tavoitteetkin voi asettaa hieman matalammalle.

  2. Olen lukenut erityisesti afrikanosuuden kuvauksia mielenkiinnolla, jo matkareitinkin puolesta. Vuosi sitten olin etiopiopiassa ja nyt vuodenvaihteessa tansaniassa katselin sattuisitko pyöräilemään reittini varrella;). Kun olen itse ainakin puoliverinen fillarifriikki, blogisi on ollut erittäin mielenkiintoista luettavaa.
    Kaikki intohimoinen tekeminen näyttää törmäävän säännöllisin väliajoin enemmän tai vähemmän betoniseinään kuten tämänpuoleinen elämäkin lopulta. Toivottavasti tervehdyt ja pääset jatkamaan seinän läpi! Toivotan siis tervehtymistä ja uskoa betonin heikkoihin kohtiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *