Etelä-Amerikka

Oli tiistai-ilta viime viikolla kun tarkastelin Etelä-Amerikan karttoja, jotka olin saanut muutamaa päivää aiemmin. Ajatus matkaamisesta polkupyörällä halki Etelä-Amerikan oli ollut mielessäni muutaman viikon ajan. Ensimmäisen kerran idea oli toki tullut mieleeni jo keväällä, jolloin huomasin miettiväni muutaman päivän ajan moiseen seikkailuun liittyviä seikkoja. Matkaaminen haihtui kuitenkin pitkäksi aikaa mielestäni, mutta nyt karttoja lukiessani, ajatuksissani oli taas hahmotelma matkan aloittamisesta lokakuun lopussa.

Luin karttoja, netin satelliittikuvia ja ilmastokarttoja intensiivisesti parin tunnin ajan. Löysin paljon mielenkiintoisen oloisia pieniä vuoristoteitä ja hahmotin minkälaisiä varusteita tarvitsisin kunkin alueen ilmastoissa. Oli kuin lumipallo olisi vyörynyt kasvaakseen.Watch Full Movie Streaming Online and Download

Pian siirryin riippumatosta lattialle venyttelemään hetkeksi ja siitä jatkoin syömään, mutta Etelä-Amerikka oli poissa ajatuksistani vain sänkyyn asti. Siellä kuvat alkoivat vilistää mielessäni. Palapelin palaset alkoivat löytää toisiaan. Reitit, varusteet, ilmastot, vuodenajat ja pyöräilyharjoittelun hahmottaminen täyttivät tajuntani virran. Keskellä yötä ajatuksenvirta hiljeni, pysähtyi ja pian tunsin, että matkani Etelä-Amerikassa alkaisi hyvinkin pian. Hahmotin ajan olevan nyt ja koin tarvitsevani matkavalmisteluihin noin kolme viikkoa. Siten matkani alkoi, ja lähtöpäiväksi päässäni  kilahti 25.elokuuta.

Ajatuksen virran oltua yöllä voimakas, kävi se, joka oli saapunut sänkyyn nukkuakseen, pienellä tyhjäkäynnillä aamun asti, eikä saanut siten juurikaan levättyä. Aamulla olemuksessani oli keveä hiljaisuus. Ajatuksenvirran koskista oli muistona enää vain tietämys matkan alkamisesta. Tuo tietämys kuljetti minut aamupalan jälkeen varaamaan lentoa. Löysin kohtuuhintaisen lennon Bogotaan 27.elokuuta ja varasin sen. Tililläni oli muutama satanen, mutta yöllä olin kokenut, ettei raha voisi olla rajoittava tekijä. Koin matkaanlähdön niin selkeästi seuraavaksi tapahtuvaksi askeleeksi, etten huolinut, ettenkö kohtaisi niitä asioita, jotka noiden askeleiden kannattelemiseen tarvitaan.

Otin yhteyttä hetimiten edellisen matkani yhteistyökumppaneihin ja lehtiin, joihin olin kirjoittanut matkatarinoita. Kaikki tahot joihin sain yhteyden lähtivät taas mielellään mukaan matkalleni ja iltapäivään mennessä olin saanut kasaan pienen budjetin kulukorvauksista ja lehtikirjoitus mahdollisuuksista. Koin, että jo niillä saisin maksettua telttailevan kulkurin välittömimmät tarpeet. Rahan olen huomannut olevan sellainen joustava seikka, että oli se määrältään kuinka pieni tai suuri tahansa, se vaikuttaa kuljettavan yhden aina sinne minne yhden tulee kulkea. Jos en siis olisi saanut kasattua tuloja lainkaan, olisi silloin Etelä-Amerikan matkasuunnitelmani tulleet matkatuiksi vailla matkaamista Etelä-Amerikassa. Sekin olisi ollut loppuun asti kuljettu matka.

Joustavaksi matkasuunnitelmakseni on siis hahmottunut matka, joka alkaa Kolumbiasta. Koen, että minun olisi tarkoituksenmukaista viettää aluksi ainakin muutama viikko paikallaan Kolumbian vuoristossa, jotta sopeutuisin korkeaan ilmanalaan, voisin harjoitella taas vuoripyöräilyä, tottuisin uuden kultturin ärsykkeisiin ja saattaisin hiljakseen tapailla espanjan alkeita. Kolumbiasta keulani suunnannee etelään kohti mantereen eteläkärkeä. Matkallani kokisin siten hetkiä Kolumbiassa, Equadorissa, Perussa, Boliviassa, Argentinassa ja Chilessä. Ja voi mahdoton, eikä siinä vielä kaikki – ajatukseni tässä hetkessä ovat kuljettamassa minua kesken kaiken vielä mantereen poikki Brasiliaankin – sitä ajatusta en kuitenkaan uskalla pitää karttaan piirrettynä. Tuollainen arviolta 15 000-20 000 kilometrin taival saattaisi kulkea polkemalla noin 1.5 vuodessa, jolloin vuodenajatkin loksahtaivat kivasti mukavuusalueelleni. Sillä tavalla verkkaisesti kiiruhtaessa voisi herkistelylle sekä levollekin jäädä tilaa tapahtua.

Tuon ajatusten täytteisen yön jälkeen matkasuunnitelmani eivät ole enää juurikaan hakeneet muotoaan. Olen toki huomannut eläväni tiivisti matkavalmistelujen maailmassa, pienimpienkin projektiin liittyvien yksityiskohtien halutessa suurta huomiota. Kaikkien varusteiden hiominen on kuin viulun rakentamista, jossa aika ja kokemus tekevät työtään, jotta työkalusta muotoutuu käteen sopiva ja kauniisti soiva. Paperihommatkaan eivät lopu kädenkäänteessä ja nettisivuilla on aina yksi tai kaksi bugia. Kokemukseni matkavalmisteluista kiertää kyllä kiireen, mutta kymmenien päivämäärän mennessä hoidettavien asioiden parissa piehtaroiminen saa minut jälleen ihmettelemään, kuinka monta pientä seikkaa tällaiseen yksinkertaiseen pyörämatkaamiseen liittyykään. No, eipä tämän väsyttävän myrskyn seuraaminen vaikuta raikastavasta tyyneydestä nauttimista kummemmalta.

Matka-palapelin palaset ovat siis loksahtaneet paikalleen ja ”Etelä-Amerikka”- seikkailuni on alkamassa Kolumbiasta elokuun lopussa. Nyt en näe palapelissä kuitenkaan minkäänlaista kuvaa.  Yhteen loksahtaneet palat ovat kuin pohja alkavalle matkalle, joka tulee maalaamaan sille kuvaa avautuvasta mysteeristä. En tiedä minkälainen kuva tässä palapelissä olisi kaikkein kaunein, joten saatan pysyä poissa pensselin varresta. Eikökän murusia tuosta maalautuvasta matkasta kulkeudu kauttani matkatarinoiden muodossa myös tämän blogin sivuille.

Hahmotelma matkan mahdollisesta kulusta:

Näytä Etelä-Amerikka suuremmalla kartalla

Jukka, Naantali

2 thoughts

  1. Toivottavasti blogi saa päivitykset myös.. fese kun on hyi, yäk ja täysin blokattu verkon reunalta, ettei vahingossakaan käy vakoilemaan mennen eikä tullen.
    Google plus olisi tietty hyvä olla myös käytössä – sieltä voi lukea päivitykset ilman tunnuksiakin.

  2. Olet sitten jo matkalla. Olen itse seurannut Ahdin matkaa Anchorasta alaspäin. Huomenna hän ilmeisesti on sivuuttanut San Franciskon. Onnea Sinun matkallesi. Koetan seurata sitä myös.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *